Ladon aarre
Tuskailin tässä yhtenä päivänä, että on pakko hankkia vyyhdinpuut, koska Mies on jatkusti raksalla ja minulla seisoo langat vyyhdeillä. Työtuoli pyörii niin hitaasti, että sen kanssa keriminen on ikuisuusprojekti. Mummuni sattui tuskasteluni kuulemaan ja kertoi, että vanhempiensa vanhassa ladossa on isomummuni vyyhdinpuut. Sain luvan ottaa ne käyttöön ja tänään aamulla kävin ne hakemassa. Mikä aarre ladosta löytyikään!
Puut on isovaarini tehnyt isomummulleni puusta veistämällä. Kaikki osat ovat siis puuta ja puut pyörivät kevyesti kuin unelma! Tunnearvo puilla on myös valtava, ihanaa ajatella käyttävänsä samoja puita, joita ennen syntymääni kuollut isomummuni on aikoinaan käyttänyt. Ensi kesänä haen ladosta itselleni vielä isomummun vanhan Singerin. En viitsinyt tuoda sitä tänne, vaan odotan muuttoa uuteen taloon. Isomummun rukki myös vähän houkuttelisi...
Postitäti kiikutti kivan paketin perjantaina:
Neljä kerää Kidsilk Nightia ja yksi Lurex Shimmeriä. Näistä syntyy joululahja, josta myöhemmin lisää tietoa.
3 Comments:
Tuo vyyhdinpuu on kyllä melkoinen aarre, ja vielä tosi kauniskin. Onnellinen sinä! :)
Aarteesi on hieno ja sen tunnearvoa ei voi korvata millään! Nostalgiaa...
Minusta on mahtavaa, että vanhat käsintehdyt työkalut tulevat käyttöön. Samaa ei valitettavasti voi odottaa meidän aikamme arkisista tarvekaluista...
Post a Comment
<< Home