Pojan paras kaveri?
Kukapa arvaa, mikä on vajaa 11-kuisen pojan paras kaveri? Lankakerä, tietysti. Lankakerän puutteessa myös vyyhti kelpaa mainiosti.
Hetkeksi (siis oikeasti sekunniksi) käänsin selkäni ja johan Toukka oli napannut merinosilkkivyydin ja kovaa vauhtia leipoi sitä. Kaksi päivää sitten selvittelin solmuja ja nyt on puolikas vyyhti kerällä:
Sen verran solmussa se oli, että halvempi lanka olisi (ehkä) päätynyt mappi Ööhön.
Onneksi olin pistänyt vyyhdin kahtia ja toinen puolikas on ihan kunnossa. Se odottaa nyt kirjahyllyssä, sellaisessa paikassa, johon Toukka ei yllä ja kissat eivät pääse.
Lankakauppaan on muuten mahdotonta enää mennä Toukan kanssa, kaveri kiskoo langat hyllyistä hetkessä. Jos yritän neuloa Toukan päikkäreiden välissä, on heppu lankakerän kimpussa alta aikayksikön. Meillä siis neulotaan ainoastaan silloin kun Toukka nukkuu. Ja Toukka nukkuu valitettavan vähän.
Kohta annan pojalle puikot käteen ja opetan neulomaan.
Toukan iskällä on tänään synttärit ja yhdessä Toukan kanssa askarreltiin kortti:
Mitään kovin kunnianhimoista ei Herra Elohopean kanssa pystynyt tekemään, mutta tämä on nyt kokonaan yhdessä tehty. Kuvanottovaiheessa oli vielä liimakin märkää ja näkyy hassusti läpi. Ensi vuodelle tavoitteet sitten korkeammalle!
posted by Hasbu @ 10:46
5 Comments:
Hih, kuulostaa NIIN tutulta.... täällä on kanssa sellainen vajaa 11 kk elohopeapoika.... ja langat saisivat kyytiä, ellei äiti ryökäle olis inhottava ja nostaisi niitä aina jonnekin korkealle.... Ei meilläkään juuri neulota muulloin kun päiväunten aikana...tai sitten yömyöhään!!
Hihii, puikot käteen vaan pojalle! :D Ihailtavaa kärsivällisyyttä muuten tuo vyyhdin selvittäminen, sotkuiset vyyhdit on sitten hermoja vieviä, uhhuh. ;)
Mulla on naapurissa pikkulikka, jonka olen ristinyt neiti elohopeaksi...
Satu U: Meillä kun korkeakaan ei riitä kun kissanretaleet pääsee sinnekin. Tai no pienempi ja aktiivisempi pääsee, iso ja lihava ei jaksa välittää. Onneksi toukokuussa pitäisi päästä muuttamaan uuteen taloon, jossa on sitten ihan työhuone ja paljon tilaa mun jutuille.
Vilma: Muutaman kerran kyllä sanoin ruman sanan, kun solmuja selvittelin. Ihmeen monta solmua saa pienet kätöset aikaiseksi tosi pienessä ajassa.
Villasukka: Pitäisikö herra ja neiti Elohopea esitellä toisilleen? Voisi vauhtia ja meininkiä riittää!
Meidän tyttö (14kk) rakastaa myös lankakeriä. Aina kun silmä välttää hän on löytänyt jostakin kätköistäni lankaa ja silittää sitä poskeaan vasten ja sanoo "aaaiii". Kaupassakin tarraa kaikkiin keriin, jotka sattuvat käden ulottuville. Tyttö osaa myös näyttäää etusormillaan kuinka äiti kutoo. Kohta täytyy varmaan jo alkaa opettamaan alkeita :)
Post a Comment
<< Home